Ahvenanmaalaisten tapa liikkua merellä on kautta aikojen ollut purjehtien. Maarianhamina oli kotisatama maailman viimeisille isoille purjealuksille.
Ahvenamaalainen talonpoikaispurjehdus ulottui koko Itämeren alueelle. Ahvenanmaalaiset möivät polttopuita, kalaa ja erilaisia maalaistuotteita. Saadulla voitolla ostettiin rautaa ja suolaa, mutta myös sokeria, kahvia, mausteita ja lahjoja. Talonpoikaispurjehdusta harjoitettiin perheyrityksenä. 1800-luvun puolessa välissä ahvenanmaalaiset alukset alkoivat kuljettaa puutavararahtia Itämerellä ja Pohjanmerellä. Monille ahvenanmaalaispojille merillelähtö oli houkutteleva vaihtoehto. Laivat olivat yhä talonpoikaisomistuksessa, mutta merimiesammattikuntakin oli alkanut muodostua.
1900-luvun alussa Ahvenanmaan laivasto oli kasvanut isoilla käytetyillä rauta- ja teräsaluksilla.
Näillä laivoilla oli koko maailma työkenttänä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ahvenanmaa oli yksi harvoista paikoista maailmassa jossa oli purjealuksia. Suurin purjealusvarustaja oli Gustaf Erikson. Vuoteen 1949 saakka ahvenanmaalaiset laivat tekivät vuosittaisia maailmanympärysmatkoja vehnälastilla Australiasta Eurooppaan.
Kohokohtia
Vuonna 1936 Herzogin Cecilie voitti vehnäkilpapurjehduksen Australiasta neljännen kerran. Matkalla Ipswichiin purkamaan lastia laiva joutui pois kurssistaan ja haaksirikkoutui Devonin rannikolla Englannin kanaalissa. Miehistö ja paikalliset asukkaat kamppailivat monta kuukautta pelastaakseen laivan, mutta kölin katkettua myrskyssä Herzogin Cecilie julistettiin hylyksi. Varustajan Gustaf Eriksonin pyynnöstä kaikki käyttökelpoinen tavara kuljetettiin kotiin, mm. kapteenin salonki. Laivan ollessa satamassa salonki oli varustamon edustustila. Täällä kapteeni solmi rahtisopimukset meklarien kanssa, tapasi liiketuttaviaan ja viihdytti vieraita. Merillä ollessa salonki oli kapteenin yksityistä tilaa. Puupaneeleineen ja messinkisine yksityiskohtineen, samettiliinoineen ja pehmustettuine huonekaluineen, peileineen ja lamppuineen salonki oli ylellinen sen ajan mittojen mukaan. Katossa skailetin alla oli ruukkukasveja kuten tuonenkieloa, asparagusta ja pelargonioita.
Pienoismallit Merenkulkumuseon pienoismallidioraamassa ovat Viktor Andersson rakentamia. Merimiehenä ollessaan hän alkoi rakentaa pienoismalleja vapaavahtiensa aikana. Se oli harrastus, josta kehittyi ammatti. Merillä hankittujen kokemusten kautta hän sai perusteellisen ”koulutuksen” pienoismallityöhönsä. Mallit on rakennettu mittakavaassa 1:50.
Lisää näyttelyitä
Navigointi
Kompassi, kronometri, sekstantti, loki ja merikortti ovat periaattessa mitä navigoija tarvitsee saadakseen tietää sijaintinsa merellä.
Kuriositeettien kabinetti
Purjehduksillaan kaikilla seitsemällä merellä ahvenanmaalaiset merimiehet saivat kokea paljon uutta ja erilaista. Heitä kiehtoi kaikki heidän näkemänsä eksotiikka ja he ostivat merkillisiä esineitä kotiin vietäväksi ja näytettäväksi perheelle ja ystäville.
Merellinen Maarianhamina
Siitä lähtien kun Maarianhaminan kaupunkia perustettiin vuonna 1861, se on ollut merenkulkukaupunki.
Kap Horn-huone
Amicale Internationale des Capitaines au Long Cours de Cape Horniers oli arvostettu harvojen klubi merimiehille, jotka olivat purjehtineet Kap Hornin ympäri rahtipurjealuksella.
Koneellinen merenkulku
Koneellinen merenkulku saapui Ahvenanmaalle myöhään. Uusien aikojen myötä koko ahvenanmaalainen yhteiskunta koki nykyaikaistumisen.
Laivanrakennus
Vaikka laivanrakentamisesta ei kehittynyt itsenäistä teollisuutta, satoja laivoja on rakennettu Ahvenanmaalla.
Meriturvallisuus
Meri ja tuuli ovat vaikuttavia luonnonvoimia joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Sen sijaan paljon voi tehdä turvatakseen turvallisuuden laivalla ja satamassa.
