Ambra. Myski. Ruusut ja jasmiini. Nämä tuoksut olivat muodissa 1900-luvun alun aateliston ja varakkaan aristokratian parissa. Ahvenanmaalla ei kuitenkaan oikeastaan koskaan ole ollut yläluokkaa. Jokainen, joka kiipesi yhteiskunnan portailla, sai luvan opetella uuden tavan elää. Näin kävi myös finströmiläiselle tytölle Hilda Bergmanille, kun hän meni naimisiin laivanvarustaja Gustaf Eriksonin kanssa, matkusti maailman ympäri ja toi mukanaan suuren maailman tavat pieneen Maarianhaminaan. Hildan toilettilaukussa on jäljellä joitakin pisaroita hänen omasta parfyymistaan. Tuoksujälkiä 1930-luvulta.

Tippoja suuresta maailmasta

Merimiehet toivat ylellisiä ja eksoottisia tavaroita, tapoja ja ilmiöitä Ahvenanmaan pieneen yhteiskuntaan. Laivanvarustajasuvuista tuli Ahvenanmaan aatelia. Korkeimmassa asemassa oli Gustaf Erikson – purjelaivojen kuningas. Gustaf oli tunnettu siitä, miten hän hemmotteli nuorta Hilda-vaimoaan kauniilla vaatteilla ja kalliilla lahjoilla. Hänen mielestään purjelaiva ja nainen ovat yhtä kauniita. Ja kaunein heistä on hänen oma Hildansa.

Naiset ja merenkulku

Harvat ahvenanmaalaiset naiset ovat työskennelleet purjelaivoilla. Siitä huolimatta heillä on mitä suurimmassa määrin merkitystä Ahvenanmaan merenkulussa. Kun miehet olivat merillä, usein vuosikausiakin, naiset olivat kotona ja hoitivat maatilan ja viljelykset.

Luokkaerot olivat suuret – kapteeninrouvat elivät hyvin laivurintaloissaan kun taas maattomien merimiesten vaimot raatoivat maaseudulla. Mutta huolta ja odotusta tunsivat kaikki. Puolisoiden välinen yhteydenpito hoidettiin kirjeitse. Pienet ja suuret asiat, rakkaus ja arkipäivä, käsiteltiin tekstissä. Etäisyydestä syntyi kaipaus, joka joskus toi hiukkasen romantiikkaa naisten arkipäivään. Mutta miltä vaimosta tuntui, kun uupuneet merimiehet palasivat kotiin ja miten pariskunnat sopeutuivat yhteiseen arkipäivään – sen voimme vain kuvitella.

Oli suhteellisen tavallista, että kapteenien tai yliperämiesten vaimot pääsivät mukaan matkalle, useimmiten ennen kuin perheeseen oli tullut lapsia. Laivalla kirjoittamaton sääntö salli naisten liikkua vain isomaston peräpuolella. Sillä tavalla minimoitiin kontaktit miehistön kanssa. Naisten katsottiin häiritsevän päivittäistä työntekoa laivalla. Vanhan uskomuksen mukaan naisten laivalla olo toi epäonnea. Taikausko eli edelleen, vaikka ajat olivat muuttuneet.