Runar Husell
Runar syntyi 1916 Vårdössä Ahvenanmaan itäisessä saaristossa ja kasvoi köyhissä oloissa kasvattiperheessä. Hän aloitti työnteon varhain ja monien ahvenanmaalaisten poikien tapaan siihen aikaan hän lähti merille. Kolmetoistavuotiaana hän sai pestin kokkina kaljaasilla ja kuusi vuotta myöhemmin hän teki ensimmäisen pitkän purjehduksensa Australiaan nelimastoparkki Ponapella.
Purjelaivavuosinaan Runar huomasi osaavansa rakentaa laivojen pienoismalleja. Hän rakensi monia pienoismalleja ja voitti jopa hopeamitalin suuressa insinöörityön näyttelyssä Lontoossa.
Syksyllä 1939 Runar meni naimisiin Hjördiksen kanssa ja kolme viikkoa myöhemmin hän otti pestin höyrylaiva Fenixillä, joka kuljetti sokeria Kuuban ja Yhdysvaltain välillä. Keväällä 1941, palavan sodan keskellä, Runarin alus sai käskyn lastata viljaa ja bensiiniä ja lähteä Petsamoon Pohjois-Suomeen. Fenix joutui saksalaisten lentokoneiden tulitukseen ja pommitukseen; bensiinilasti syttyi ja alus muuttui tulimereksi. Miehistö ehti pelastusveneisiin, mutta laivan kapteeni ei selvinnyt hengissä. Sen jälkeen, kun Runar oli pakkoevakuoitu Skotlantiin, hän sai töitä Hjälmaren-nimisellä laivalla. Kun alus saapui Englantiin, Runar otettiin vangiksi ja lähetettiin vankileirille Isle of Manille.
Miksi Runar joutui internoiduksi?
Sota-aikana eri kansallisuuksien merimiehiä on kohdeltu ystävinä tietyissä maissa ja vihollisina toisissa. Se on riippunut niistä liittoumista, joita on syntynyt tai hajonnut maiden kesken. Suomi liittoutui Saksan kanssa kesäkuussa 1941 saadakseen apua sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Englanti julisti siksi sodan Suomelle saman vuoden joulukuussa. Ahvenanmaalaista merimiestä, joka astui Englannin maaperälle, pidettiin sen jälkeen vihollisena.
Toisen maailmansodan aikana Englanti internoi suuren osan vangituista vihollisistaan Isle of Manin saarelle. Sinne päätyi myös ahvenanmaalaisia merimiehiä, kuten Runar Husell. Kontakti omaisiin kulki sensuroitujen kirjeiden kautta. Omaiset eivät siksi saaneet tietää paljonkaan siitä, millaista elämä vankeudessa todellisuudessa oli.
Isle of Man
1900-luvun alussa Irlannin meren saari Isle of Man oli rauhallinen ja idyllinen kylpyläpaikka. Mutta jo ensimmäisen maailmansodan aikana saaresta tuli vankisiirtola, jonka britit halusivat pitää salaisena. Vankeja internoitiin kesähotelleihin, yksityisiin taloihin ja kouluihin. Toisen maailmansodan aikana vankisiirtolaa laajennettiin asuntoparakeilla ja rautateillä, joilla kuljetettiin elintarvikkeita ja rakennusmateriaalia kunkin leirialueen 24 000 vangille. Runar sijoitettiin Mooragh Campiin muiden suomalaisten vankien kanssa.
Leirissä ei juurikaan ollut tekemistä. Osa vangeista esitti näytelmiä, maalasi, lauloi kuorossa tai urheili. Jotkut jopa perustivat leikkikalutehtaan. Runarkin löysi lopulta puuhansa. Hän päätti rakentaa suurimman koskaan tekemänsä pienoismallin.
Pienoismalli
Runarilla on täytynyt olla erityisen hyvä muisti, kun hän purjehdittuaan vain muutaman kuukauden Ponapella osasi tehdä niin yksityiskohtaisen mallin aluksesta. Valokuvia toki oli, mutta ei piirustuksia. Suurena ongelmana oli, miten hän löytäisi rakennusmateriaaleja.
Ratkaisuksi tuli lopulta hylätty rautasänky, johon Runar törmäsi yhdellä kävelyistä, joita vangit saivat tehdä valvottuina. Sängyssä oli noin kahden tuuman paksuiset, tukevat messinkiset tolpat, jotka pitivät yläosia paikoillaan. Messinki sopi materiaaliksi vinsseille, ankkuripelille, kapstaaneille, plokeille ja muille osille. Runar sai ostaa sängyn ja niin alkoi työ, jonka loppuunsaattamiseen häneltä kului vuosikausia.
Runko rakennettiin leveistä lankuista ja mastot teakista. Runarin kunnianhimo mallin suhteen oli korkealla, ja työ voidaan nähdä täydellisyyden tavoitteluna. Kaikkien yksityiskohtien kannella piti olla toimintakelpoisia ja malli piti varustaa kolmella toimivalla fallivinssillä.
Runar ja pienoismalli tulevat kotiin
Syyskuussa 1944 Suomi solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa ja Runar vapautettiin. Hän tuli kotiin Ahvenanmaalle toisena joulupäivänä ja tapasi silloin ensimmäisen kerran nelivuotiaan Kaj-poikansa.
Kului pitkään ennen kuin Ponape saatiin kotiin 2,5 metriä pitkässä laatikossaan. Lopulta kuljetus saapui, mutta mallin kokoamiseen ei ollut aikaa. Laatikko jäi odottamaan lähes kymmeneksi vuodeksi. Kesällä 1954 tuli vihdoin aika koota malli. Runar otti vapaata työstään merillä ja työskenteli 18 tuntia päivässä. Lopulta Ponapen malli oli valmis.
Pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:40 ja se on 226 cm pitkä.
