• Svenska
  • Suomi
  • English

Ponapen malli – uskomaton tarina

Brittiläisellä saarella sijaitsevalla vankileirillä ahvenanmaalainen merimies Runar Husell istui toimettomana. Purjelaivoilla vietetty aika muistui yhä voimakkaana hänen mieleensä ja nyt hänet oli suljettu maalle. Pitkästyminen oli raastavaa. 

Mitä silloin tekee merimies ilman purtta? Hän rakentaa sellaisen. 

Ilman piirustuksia, kunnon työkaluja ja työhön sopivia tarvikkeita Runar saa aikaan mahdottoman – hämmästyttävän hienon mallin purjelaiva Ponapesta. Mallin, josta tuli niin iso, että rakentamiseen piti saada erikoislupa Britannian viranomaisilta. Pelkona oli, että Runar karkaisi aluksellaan meren yli. 

Kaikkiaan hän käytti vähintään kahdeksan tuhatta tuntia Ponapen mallin tekemiseen. 

Malli herättää suurta ihmetystä katsojissa, ja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Miten voi olla mahdollista saada aikaan jotakin näin laadukasta ja yksityiskohtaista vankileirillä ilman kunnon työkaluja? 

Tarina Runar Husellista ja laivamallista
Vanha kuva Ponapesta.
Nelimastoparkki Ponape
Tutustu laivamalliin

Ponapen pienoismalli

Rakentaja Runar Husell
Mallin rakennettiin vankileirillä Isle of Manilla toisen maailmansodan
aikana ja koottiin lopullisesti 1954.
Työtunnit: noin 8 000 tuntia
Pituus: 226 cm
Mittakaava: 1:40

Vanha kuva Ponapesta.
Tarina Runar Husellista ja laivamallista
Tutustu laivamalliin
Nelimastoparkki Ponape
Kuva mallilaivasta Ponape.

Keulakuva
Ponape-laivan keulakuva esittää Regina Elenaa, Italian kuningatarta. Keulakuva on esillä täällä Merenkulkumuseon ylemmässä kerroksessa.

Keulapuomin nokka ja hainevä
Keulapuomissa aluksen keulasssa on helat ja vanttiruuvit. Miehistö kiinnitti hainevän voiton merkkinä uloimmaksi puomin nokkaan, kun he olivat pyydystäneet hain purjehduksen aikana.

Keulakansi
1. Ankkuri ja pudotusmekanismi
2. Naakelipenkki
3. Ankkurikurjet (ankkuriraanat) ja taljat
4. Tuplapollari
5. Ankkuripelin kapstaani/käyntikela
6. Kulkuvalon lyhty

Ankkuripeli
Täysin toimiva ankkuripeli on keulakannen alla. Sisempänä keulakannen alla on kaksi kettinkilukkoa vipuvarsineen, yksi lukko kummallekin ankkurille.

Metallinen skuuttiploki
Raa’an nokka, jossa helat ja metallinen skuuttiploki ja siinä sisäänrakennettu liikkuva kiekko. Kettinki ei ole Runarin valmistama, vaan ostettu mallin kokoamisen yhteydessä 1954.

Plokit
Puisia plokeja ilman liikkuvia osia ja metallinen ploki, jossa liikkuva kiekko.  

Ylämärssyraa’an rakkirengas
Rakkirengas kiertää maston ja pitää raa’an paikoillaan. Rakkirenkaat ovat avattavia ja koostuvat kahdesta puolikkaasta, jotka on yhdistetty saranoilla.

Mesaanimaston saalinki
Kulmarauta mallin pituussuunnassa, kahveli, jossa kiinnioleva rakki ja pultti sekä kisko mesaanipurjeen yläliikille.

Fokkamaston lähellä
1. Naakelipenkit ja vaarnapenkit.
2. Vantit toimivine vanttiruuveineen ja reelingin naakelit.
3. Varppausankkuria käytettiin vetämään alusta lyhyitä matkoja käsivoimin. Kahden laivaveneen välille ripustettu varppausankkuri soudettiin ja pudotettiin paikalle siinä suunnassa, johon laivaa haluttiin siirtää.

Höyryvinssi ja donkeypannu, sekä vesisäiliö katolla.

Byssa
Hernekeittokattila näkyy byssan oven läpi, korkeus on 7 mm.

Fallivinssi
Fallivinssejä käytettiin purjeiden nostoon. Mallin fallivinssi on täysin toimiva.

Brassi-/Jarvisvinssi
Brassivinssi on täysin toimiva ja yksi kolmesta mallissa. Vinssi on rakennettu 82 osasta. Huomaa myös pressusta tehty maston kaulus.

Vaarnapenkki ja pilssipumput
Kryssimaston vaarnapenkin vieressä on pilssipumput, joita käytettiin veden pumppaamiseen pois aluksesta.

Leidari
Mallin portaat peräkorokkeelle. Kannen keskellä on kalkattu lastiluukku.

Navigointihytti
Navigointihytissä on navigointipöytä ja sohva. Hytistä johtaa portaat suoraan kapteeninsalonkiin.

Kompassisuoja ja kompassi
Mallin kompassisuojassa näkyy hieman ohjauskompassia, joka koostuu pyöreästä levystä, jolla on asteikko. Levy on halkaisijaltaan 3,5 mm ja ripustettu kardaanilla.

Ruori ja ruorikirstu

Lokivinssi
Lokivinssi ja lokiliinan lyijyploki, jossa on liikkuva kiekko, jonka yli lokiliina juoksee.

Näköala kannelta
Kuva olisi voinut olla otettu Ponape-aluksella, mutta siinä näkyy näkymä mallin kannelta jossa etualalla on fallivinssi.

  • Svenska
  • Suomi
  • English
  • Svenska
  • Suomi
  • English

Runar Husell

Runar syntyi 1916 Vårdössä Ahvenanmaan itäisessä saaristossa ja kasvoi köyhissä oloissa kasvattiperheessä. Hän aloitti työnteon varhain ja monien ahvenanmaalaisten poikien tapaan siihen aikaan hän lähti merille. Kolmetoistavuotiaana hän sai pestin kokkina kaljaasilla ja kuusi vuotta myöhemmin hän teki ensimmäisen pitkän purjehduksensa Australiaan nelimastoparkki Ponapella. 

Purjelaivavuosinaan Runar huomasi osaavansa rakentaa laivojen pienoismalleja. Hän rakensi monia pienoismalleja ja voitti jopa hopeamitalin suuressa insinöörityön näyttelyssä Lontoossa. 

Syksyllä 1939 Runar meni naimisiin Hjördiksen kanssa ja kolme viikkoa myöhemmin hän otti pestin höyrylaiva Fenixillä, joka kuljetti sokeria Kuuban ja Yhdysvaltain välillä. Keväällä 1941, palavan sodan keskellä, Runarin alus sai käskyn lastata viljaa ja bensiiniä ja lähteä Petsamoon Pohjois-Suomeen. Fenix joutui saksalaisten lentokoneiden tulitukseen ja pommitukseen; bensiinilasti syttyi ja alus muuttui tulimereksi. Miehistö ehti pelastusveneisiin, mutta laivan kapteeni ei selvinnyt hengissä. Sen jälkeen, kun Runar oli pakkoevakuoitu Skotlantiin, hän sai töitä Hjälmaren-nimisellä laivalla. Kun alus saapui Englantiin, Runar otettiin vangiksi ja lähetettiin vankileirille Isle of Manille. 

Miksi Runar joutui internoiduksi?

Sota-aikana eri kansallisuuksien merimiehiä on kohdeltu ystävinä tietyissä maissa ja vihollisina toisissa. Se on riippunut niistä liittoumista, joita on syntynyt tai hajonnut maiden kesken. Suomi liittoutui Saksan kanssa kesäkuussa 1941 saadakseen apua sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Englanti julisti siksi sodan Suomelle saman vuoden joulukuussa. Ahvenanmaalaista merimiestä, joka astui Englannin maaperälle, pidettiin sen jälkeen vihollisena. 

Toisen maailmansodan aikana Englanti internoi suuren osan vangituista vihollisistaan Isle of Manin saarelle. Sinne päätyi myös ahvenanmaalaisia merimiehiä, kuten Runar Husell. Kontakti omaisiin kulki sensuroitujen kirjeiden kautta. Omaiset eivät siksi saaneet tietää paljonkaan siitä, millaista elämä vankeudessa todellisuudessa oli. 

Isle of Man

1900-luvun alussa Irlannin meren saari Isle of Man oli rauhallinen ja idyllinen kylpyläpaikka. Mutta jo ensimmäisen maailmansodan aikana saaresta tuli vankisiirtola, jonka britit halusivat pitää salaisena. Vankeja internoitiin kesähotelleihin, yksityisiin taloihin ja kouluihin. Toisen maailmansodan aikana vankisiirtolaa laajennettiin asuntoparakeilla ja rautateillä, joilla kuljetettiin elintarvikkeita ja rakennusmateriaalia kunkin leirialueen 24 000 vangille. Runar sijoitettiin Mooragh Campiin muiden suomalaisten vankien kanssa. 

Leirissä ei juurikaan ollut tekemistä. Osa vangeista esitti näytelmiä, maalasi, lauloi kuorossa tai urheili. Jotkut jopa perustivat leikkikalutehtaan. Runarkin löysi lopulta puuhansa. Hän päätti rakentaa suurimman koskaan tekemänsä pienoismallin. 

Pienoismalli

Runarilla on täytynyt olla erityisen hyvä muisti, kun hän purjehdittuaan vain muutaman kuukauden Ponapella osasi tehdä niin yksityiskohtaisen mallin aluksesta. Valokuvia toki oli, mutta ei piirustuksia. Suurena ongelmana oli, miten hän löytäisi rakennusmateriaaleja. 

Ratkaisuksi tuli lopulta hylätty rautasänky, johon Runar törmäsi yhdellä kävelyistä, joita vangit saivat tehdä valvottuina. Sängyssä oli noin kahden tuuman paksuiset, tukevat messinkiset tolpat, jotka pitivät yläosia paikoillaan. Messinki sopi materiaaliksi vinsseille, ankkuripelille, kapstaaneille, plokeille ja muille osille. Runar sai ostaa sängyn ja niin alkoi työ, jonka loppuunsaattamiseen häneltä kului vuosikausia. 

Runko rakennettiin leveistä lankuista ja mastot teakista. Runarin kunnianhimo mallin suhteen oli korkealla, ja työ voidaan nähdä täydellisyyden tavoitteluna. Kaikkien yksityiskohtien kannella piti olla toimintakelpoisia ja malli piti varustaa kolmella toimivalla fallivinssillä.

Runar ja pienoismalli tulevat kotiin

Syyskuussa 1944 Suomi solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa ja Runar vapautettiin. Hän tuli kotiin Ahvenanmaalle toisena joulupäivänä ja tapasi silloin ensimmäisen kerran nelivuotiaan Kaj-poikansa. 

Kului pitkään ennen kuin Ponape saatiin kotiin 2,5 metriä pitkässä laatikossaan. Lopulta kuljetus saapui, mutta mallin kokoamiseen ei ollut aikaa. Laatikko jäi odottamaan lähes kymmeneksi vuodeksi. Kesällä 1954 tuli vihdoin aika koota malli. Runar otti vapaata työstään merillä ja työskenteli 18 tuntia päivässä. Lopulta Ponapen malli oli valmis. 

Pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:40 ja se on 226 cm pitkä. 

Nelimastoparkki Ponape

Rakennettu vuonna 1903 Italiassa
Pituus: 90,58 m
Leveys: 12,93 m
Syvyys: 7,06 m

Ponape kastettiin Regina Elenaksi, mutta nimi muutettiin Ponapeksi vuonna 1911, kun laivasta tuli osa saksalaisen laivanvarustajan F. Laeiszin laivastoa, jossa kaikilla aluksilla oli P-kirjaimella alkavat nimet. Myös Pommern kuului jonkin aikaa samaan laivastoon.

Laivanvarustaja Hugo Lundqvist Ahvenanmaalta osti Ponapen vuonna 1925, ja neljä vuotta myöhemmin sen osti toinen ahvenanmaalainen laivanvarustaja, Gustaf Erikson. Ahvenanmaalaisessa omistuksessa Ponape purjehti uskollisesti vehnäreitillä Australiaan, kunnes se myytiin Latviaan romutettavaksi vuonna 1936. Keulakuva säilyi ja on nyt esillä Ahvenanmaan merenkulkumuseossa.

Kuva mallilaivasta Ponape.
  • Svenska
  • Suomi
  • English

Runar Husell

Runar syntyi 1916 Vårdössä Ahvenanmaan itäisessä saaristossa ja kasvoi köyhissä oloissa kasvattiperheessä. Hän aloitti työnteon varhain ja monien ahvenanmaalaisten poikien tapaan siihen aikaan hän lähti merille. Kolmetoistavuotiaana hän sai pestin kokkina kaljaasilla ja kuusi vuotta myöhemmin hän teki ensimmäisen pitkän purjehduksensa Australiaan nelimastoparkki Ponapella. 

Purjelaivavuosinaan Runar huomasi osaavansa rakentaa laivojen pienoismalleja. Hän rakensi monia pienoismalleja ja voitti jopa hopeamitalin suuressa insinöörityön näyttelyssä Lontoossa. 

Syksyllä 1939 Runar meni naimisiin Hjördiksen kanssa ja kolme viikkoa myöhemmin hän otti pestin höyrylaiva Fenixillä, joka kuljetti sokeria Kuuban ja Yhdysvaltain välillä. Keväällä 1941, palavan sodan keskellä, Runarin alus sai käskyn lastata viljaa ja bensiiniä ja lähteä Petsamoon Pohjois-Suomeen. Fenix joutui saksalaisten lentokoneiden tulitukseen ja pommitukseen; bensiinilasti syttyi ja alus muuttui tulimereksi. Miehistö ehti pelastusveneisiin, mutta laivan kapteeni ei selvinnyt hengissä. Sen jälkeen, kun Runar oli pakkoevakuoitu Skotlantiin, hän sai töitä Hjälmaren-nimisellä laivalla. Kun alus saapui Englantiin, Runar otettiin vangiksi ja lähetettiin vankileirille Isle of Manille. 

Miksi Runar joutui internoiduksi?

Sota-aikana eri kansallisuuksien merimiehiä on kohdeltu ystävinä tietyissä maissa ja vihollisina toisissa. Se on riippunut niistä liittoumista, joita on syntynyt tai hajonnut maiden kesken. Suomi liittoutui Saksan kanssa kesäkuussa 1941 saadakseen apua sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Englanti julisti siksi sodan Suomelle saman vuoden joulukuussa. Ahvenanmaalaista merimiestä, joka astui Englannin maaperälle, pidettiin sen jälkeen vihollisena. 

Toisen maailmansodan aikana Englanti internoi suuren osan vangituista vihollisistaan Isle of Manin saarelle. Sinne päätyi myös ahvenanmaalaisia merimiehiä, kuten Runar Husell. Kontakti omaisiin kulki sensuroitujen kirjeiden kautta. Omaiset eivät siksi saaneet tietää paljonkaan siitä, millaista elämä vankeudessa todellisuudessa oli. 

Isle of Man

1900-luvun alussa Irlannin meren saari Isle of Man oli rauhallinen ja idyllinen kylpyläpaikka. Mutta jo ensimmäisen maailmansodan aikana saaresta tuli vankisiirtola, jonka britit halusivat pitää salaisena. Vankeja internoitiin kesähotelleihin, yksityisiin taloihin ja kouluihin. Toisen maailmansodan aikana vankisiirtolaa laajennettiin asuntoparakeilla ja rautateillä, joilla kuljetettiin elintarvikkeita ja rakennusmateriaalia kunkin leirialueen 24 000 vangille. Runar sijoitettiin Mooragh Campiin muiden suomalaisten vankien kanssa. 

Leirissä ei juurikaan ollut tekemistä. Osa vangeista esitti näytelmiä, maalasi, lauloi kuorossa tai urheili. Jotkut jopa perustivat leikkikalutehtaan. Runarkin löysi lopulta puuhansa. Hän päätti rakentaa suurimman koskaan tekemänsä pienoismallin. 

Pienoismalli

Runarilla on täytynyt olla erityisen hyvä muisti, kun hän purjehdittuaan vain muutaman kuukauden Ponapella osasi tehdä niin yksityiskohtaisen mallin aluksesta. Valokuvia toki oli, mutta ei piirustuksia. Suurena ongelmana oli, miten hän löytäisi rakennusmateriaaleja. 

Ratkaisuksi tuli lopulta hylätty rautasänky, johon Runar törmäsi yhdellä kävelyistä, joita vangit saivat tehdä valvottuina. Sängyssä oli noin kahden tuuman paksuiset, tukevat messinkiset tolpat, jotka pitivät yläosia paikoillaan. Messinki sopi materiaaliksi vinsseille, ankkuripelille, kapstaaneille, plokeille ja muille osille. Runar sai ostaa sängyn ja niin alkoi työ, jonka loppuunsaattamiseen häneltä kului vuosikausia. 

Runko rakennettiin leveistä lankuista ja mastot teakista. Runarin kunnianhimo mallin suhteen oli korkealla, ja työ voidaan nähdä täydellisyyden tavoitteluna. Kaikkien yksityiskohtien kannella piti olla toimintakelpoisia ja malli piti varustaa kolmella toimivalla fallivinssillä.

Runar ja pienoismalli tulevat kotiin

Syyskuussa 1944 Suomi solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa ja Runar vapautettiin. Hän tuli kotiin Ahvenanmaalle toisena joulupäivänä ja tapasi silloin ensimmäisen kerran nelivuotiaan Kaj-poikansa. 

Kului pitkään ennen kuin Ponape saatiin kotiin 2,5 metriä pitkässä laatikossaan. Lopulta kuljetus saapui, mutta mallin kokoamiseen ei ollut aikaa. Laatikko jäi odottamaan lähes kymmeneksi vuodeksi. Kesällä 1954 tuli vihdoin aika koota malli. Runar otti vapaata työstään merillä ja työskenteli 18 tuntia päivässä. Lopulta Ponapen malli oli valmis. 

Pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:40 ja se on 226 cm pitkä. 

Nelimastoparkki Ponape

Rakennettu vuonna 1903 Italiassa
Pituus: 90,58 m
Leveys: 12,93 m
Syvyys: 7,06 m

Ponape kastettiin Regina Elenaksi, mutta nimi muutettiin Ponapeksi vuonna 1911, kun laivasta tuli osa saksalaisen laivanvarustajan F. Laeiszin laivastoa, jossa kaikilla aluksilla oli P-kirjaimella alkavat nimet. Myös Pommern kuului jonkin aikaa samaan laivastoon.

Laivanvarustaja Hugo Lundqvist Ahvenanmaalta osti Ponapen vuonna 1925, ja neljä vuotta myöhemmin sen osti toinen ahvenanmaalainen laivanvarustaja, Gustaf Erikson. Ahvenanmaalaisessa omistuksessa Ponape purjehti uskollisesti vehnäreitillä Australiaan, kunnes se myytiin Latviaan romutettavaksi vuonna 1936. Keulakuva säilyi ja on nyt esillä Ahvenanmaan merenkulkumuseossa.

Kuva mallilaivasta Ponape.
SUUNNITTELE VIERAILUSI
  • Auki
  • Liput
  • Ennen vierailua
  • Ryhmiä
  • Opastuksia
  • Kauppa & Kahvila
  • Kokoukset & Tapahtumat
AJANKOHTAISTA
KOULUVIERAILUT
LASTEN MUSEO
MUSEOSTA
KOKOELMAT
NÄYTTELYT
PURJEALUS POMMERN
YHTEYSTIEDOT
  • Svenska
  • Suomi
  • English
Talon ikoni