Merimiestatuoinnit eivät ole pelkkiä koristeita, vaan ne kertovat jotain syvempää kantajastaan. Tatuoitu iho viestii erilaisia tarinoita sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Miksi lukuisat merimiehet ovat läpi vuosikymmenten tatuoineet ihoonsa naisten kuvia? Miksi tatuointimalleista puuttuvat lähes kokonaan miesten kuvat? 7. maaliskuuta avautui näyttely Usko, Toivo ja Rakkaus Ahvenanmaan merenkulkumuseolla.

Monia merkityksiä

Usko, Toivo ja Rakkaus on Ruotsin merihistoriallisen museon tuottama näyttely joka esittää alkuperäisiä tatuointeja heidän kattavasta kokoelmastaan. Tatuoijat ovat tehneet ne eräänlaisina työnäytteinä. Tähtiä, purjelaivoja, ankkureita, ruusuja, vähäpukeisia naisia tai rakkaan nimi…

Tänä päivänä monet koristavat itseään samanlaisilla, perinteisillä tatuoinneilla kuin merimiehet aikoinaan. Mutta onko niiden merkitys yhä sama? Kuka valitsee perhosen, kuka pin up -tytön, kuka purjelaivan?

Vahvoja tunteita

Monet tatuointimallit sisältävät symboliikkaa ja kertovat peloista ja toiveista, joista ei ehkä puhuttu ääneen. Ne kertovat kuolemanpelosta, kaipuusta kotiin tai toiveesta nähdä jälleen rakastettu morsian. Sydäntä lähellä olevat asiat ikuistettiin iholle. Toisaalta tatuoinneissa esiintyvät niin lohikäärmeet kuin tikaritkin voiman ja vaaran vertauskuvina.

Näyttelyssä voit tablettisovelluksella “tatuoida” itsellesi virtuaalisen merimiestatuoinnin.

Usko, Toivo ja Rakkaus esitetään Erikoissalissa 7.3.2018-28.2.2019.